Kymmenien tuhansien tuotteiden luokittelu omaan kategoriapuuhun käsin ei onnistu. Automaatio voi kuitenkin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, jos se perustuu vääriin periaatteisiin.
Nimen sanoihin perustuvat säännöt ovat ansa
Sääntö ”jos nimessä on numero ja g, kyseessä on heittoviehe” luokittelee oikein muutaman vaapun ja väärin tuhansia vapoja, syöttökoreja ja painoja. Sana ”Fluoro” vieheen nimessä on väri, ei fluorocarbon-siima. ”X8” on hälyttimen malli, ei 8-punoksinen kuitusiima. Tällaiset virheet ovat hiljaisia: tuote on luokiteltu, vain väärin, eikä kukaan huomaa sitä.
Tuotetyyppi, ei yksittäinen sana
Ensin on selvitettävä, mikä tuote on (vapa, syöttökori, viehe), ja vasta sitten, minne se kuuluu. Väri, malli, paino ja pituus ovat ominaisuuksia. Materiaali voi olla tyyppi, jos markkina jakaa valikoiman niin, esimerkiksi fluorocarbon-siimat.
Useita todisteita yhden sijaan
- toimittajan kategoria (jos se on yhtenäinen),
- sama EAN vertailukaupoissa ja niiden kategoria,
- kategoriasi määritelmä: mikä siihen kuuluu ja mikä ei,
- samankaltaisuus jo vahvistamiesi tuotteiden kanssa.
Luokittele automaattisesti vain, kun vähintään kaksi todistetta täsmää. Jätä muut tarkistettaviksi toimittajan kategorian mukaan ryhmiteltyinä, jotta yksi päätös ratkaisee koko ryhmän.
Varo sekalaisia ryhmiä
Toimittajan kategoria ”Rods” voi sisältää sekä vapoja että varakärkiä. Jos lähetät sen kokonaan kategoriaan ”Vavat”, myös kärjet päätyvät sinne. Tarkista siksi ennen massaluokittelua, että ryhmän tuotteet ovat samaa tyyppiä.
Mittaa tarkkuutta
Ilman mittaamista et tiedä, toimiiko luokittelu. Pidä varmennettu tuoteotos ja vertaa säännöllisesti. Kun tarkkuus laskee, vaihda automatiikka pelkkiin ehdotuksiin.